Koirien koulutuksesta ja koulutusvälineistä

Tiedote

3.5.2017

Kurittaminen ei ole ratkaisu eläimen käytösongelmiin - eläinlähtöinen koulutus hyvän koirasuhteen ja oppimisen avaintekijä

Suuret suomalaiset eläinjärjestöt ja eläinalan asiantuntijat eivät hyväksy koirien kouluttamista pakottamalla ja rankaisemalla. Eläimen kohtuuton kurittaminen ja kovakourainen käsittely on eläinsuojelulaissa kielletty.

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY, SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto, Animalia, Suomen Kennelliitto ja Suomen Kissaliitto varoittavat rankaisuun perustuvien koulutustapojen ja -välineiden vahingollisista vaikutuksista koiran hyvinvoinnille. Jos koiraa koulutetaan pakottamalla ja vielä hyvin epäjohdonmukaisesti, koira voi ruveta ennakoimaan rankaisua ja elää jatkuvassa ahdistuneisuuden tilassa. Tämä vahvistaa pelkoja ja aiheuttaa stressiä.

- Hätä ja stressi ovat vakavia hyvinvointiongelmia. Koiran väkivaltainen kohtelu voi aiheuttaa koiralle fyysistä kipua sekä tarpeetonta pelkoa, mikä rikkoo eläinsuojelulakia eikä ole missään nimessä hyväksyttävää, sanoo HESYn puheenjohtaja Hannele Luukkainen.

Pakottamiseen perustuvien koulutusmetodien perustavanlaatuisin virhe on se, että koulutuksessa keskitytään pelkästään koiran ongelmakäytökseen eli oireisiin pureutumatta lainkaan niiden syihin. Tämä ei ratkaise ongelmaa. Helsingin yliopiston Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskuksen tutkijan Sanni Sompin mukaan fyysiseen rankaisemiseen perustuvat koulutusmenetelmät voivat jopa pahentaa koiran käytöshäiriöitä.

- Näin käy etenkin, jos rangaistukset ovat toistuvia ja vaikeasti ennakoitavia. Pelko hidastaa ja vaikeuttaa oppimista. Kovakätisesti koulutetun koiran selviytyminen monimutkaisista tehtävistä heikkenee ja itsevarmuus rapisee. Pahimmillaan koira voi muuttua arvaamattomaksi ja vaaralliseksi ympäristölleen tai alkaa kärsiä opitusta avuttomuudesta, jota voi verrata masennuksen kaltaiseen tilaan, hän sanoo.

Koira oppii parhaiten palkitsemalla

Kovakouraiset koulutustavat ovat tarpeettomia, sillä koiraa voidaan opettaa koiraystävällisemmin ja jopa tehokkaammin menetelmin, jotka parantavat samalla koiran ja ihmisen suhdetta. Näissä menetelmissä keskitytään koiran onnistumisten palkitsemiseen, eivätkä ne vaaranna eläimen ja sen omistajan suhdetta tai hyvinvointia eivätkä uhkaa ulkopuolisten turvallisuutta.

- Koiran koulutuksen tulee perustua oikean käytöksen vahvistamiseen. Koiraa siis palkitaan siitä, että se tekee jotain, mitä sen toivotaankin tekevän. Koira alkaa siten valita käyttäytymismalleja, jotka ovat sille kannattavia. Kun koiraa koulutetaan ilon ja positiivisuuden kautta, siitä hyötyvät sekä koira että omistaja. Yhteiset koulutushetket koiran kanssa tarjoavat parhaimmillaan hienoja kokemuksia ja onnistumisen tunteita myös ihmiselle, sanoo Suomen Kennelliiton hallituksen puheenjohtaja Harri Lehkonen.

Koirien kovakätiseen kouluttamiseen voitaisiin puuttua lainsäädännöllä esimerkiksi siten, että eläinten koulutuksen edellytettäisiin perustuvan tutkittuun tietoon ja eläimen hyvinvointia edistäviin käytäntöihin. Eläintenkouluttajilla pitäisi olla täten laissa määrätty pätevyys toimeensa.

- Tällä hetkellä ammattialaa ei säädellä mitenkään ja koirakoulut käyttävät koulutuksessa hyvin vaihtelevia metodeja. Siksi koiran kouluttamiseen kannattaa hakea apua koirankouluttajalta, joka on opiskellut eläinten käyttäytymistä, joka kertoo avoimesti koulutusmetodeistaan ja jonka metodit perustuvat tutkittuun tietoon. Heitä löytää muun muassa Suomen Eläintenkouluttajat ry:stä, sanoo SEYn toiminnanjohtaja Kati Pulli.

- Useat virkakoirien kouluttajat näyttävät hyvää esimerkkiä siitä, miten koirista voidaan kouluttaa luotettavasti toimivia työkoiria ilman pakotteita ja rankaisuja. Eläinsuojelulain uudistuksen yhteydessä olisi tärkeää selkiyttää sitä, millaisin metodein eläimiä saa kouluttaa, ja ohjata kouluttajia pois pakotteiden käytöstä, sanoo eläinsuojeluasiantuntija Laura Uotila Animaliasta.

Kissa ei ymmärrä rankaisemista

Kissan koulutuksessa lähtökohtina ovat positiivisuus ja palkitseminen. Sallittuun ja hyvään käytökseen rohkaiseminen on tehokkain tapa kouluttaa kissaa, kunhan muistaa, että mitään ei tapahdu hetkessä.

- Kissalla on oma tapansa oppia ja sitä on kunnioitettava. Johdonmukainen palkitseminen on tärkeää, kun kissan toivotaan toimivan halutulla tavalla. Kissalle mieluinen palkkio voi olla silitys, herkkupala tai kannustava puhe. Äänenpainoilla on suuri merkitys. Kissat eivät ymmärrä rankaisemista, ja tämä on yksi syy siihen, miksi kissaa ei saa kurittaa ruumiillisesti. Kissa ei välttämättä yhdistä vihaista tai jopa kipua aiheuttavaa omistajaa esimerkiksi siihen, että se on tehnyt tarpeensa väärään paikkaan, vaan voi oppia pelkäämään ihmistä. Pitkässä juoksussa tästä saattaa aiheutua kissalle stressitila ja sen yleiskunto heikkenee. Ruumiillisen kurituksen seurauksena kissa voi alkaa käyttäytyä tavalla, jonka ihminen kokee ongelmalliseksi. Jokaista eläintä tuleekin kouluttaa positiivisuudella ja sen lajinomaiset piirteet huomioon ottaen kohti onnistumisia, Suomen Kissaliiton varapuheenjohtaja Satu Hämäläinen summaa.

Animalia, HESY, Suomen Kissaliitto, Suomen Kennelliitto ja SEY haluavat Kivuton koulutus -kampanjallaan muistuttaa kansalaisia ja viranomaisia siitä, että eläimen kovakourainen käsittely on eläinsuojelulaissa kielletty ja kannustavat koulutuskeinot tuottavat parempia tuloksia. Kampanjassa ovat mukana myös muun muassa Helsingin yliopiston Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskuksen tutkija Sanni Somppi, Team Rokan toiminnanjohtaja Toni Lahtinen ja Bachelor of Science in Animal Behaviour -tutkinnon suorittanut ongelmakoirakouluttaja ja koiraterapeutti Pauliina Laurila.

Lisätietoja:

Animalia
Laura Uotila, eläinsuojeluasiantuntija
p. 050 543 9601, laura.uotila[a]animalia.fi

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry
Hannele Luukkainen, puheenjohtaja
p. 040 547 7770, hannele.luukkainen[a]clarinet.fi

SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto
Kati Pulli, toiminnanjohtaja
p. 050 371 2740, kati.pulli[a]sey.fi

Suomen Kennelliitto
Harri Lehkonen, puheenjohtaja
p. 050 329 2188, harri.lehkonen[a]kennelliitto.fi

Suomen Kissaliitto
Satu Hämäläinen, varapuheenjohtaja
p. 040 570 2707, satu.hamalainen[a]kissaliitto.fi

Sanni Somppi, tutkija, Helsingin yliopisto
p. 050 312 1019, sanni.somppi[a]helsinki.fi

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY

Tiedote 25.10.2016

Koulutuskaulainten käytöstä luovuttava

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ei hyväksy pakottavien ja rangaistukseen perustuvien pantojen ja kaulainten käyttöä koiran koulutuksessa.

Kyseenalaisia kaulaimia ovat esimerkiksi sähköimpulssi-, nipistys- ja kuristuspannat. Niiden käyttöä perustellaan koiran vaikeaksi koetulla käytöksellä, jota korjataan kaulaimen avulla. Kun koira käyttäytyy ei-toivotulla tavalla ja esimerkiksi haukkuu tai vetää hihnassa, kaulain aiheuttaa sille fyysisesti epämiellyttävän ja jopa kivuliaan tuntemuksen.

- Koiran kouluttaminen ei saa perustua pakottamiseen ja kipuun. Esimerkiksi hyvin yleisessä käytössä olevan kuristusremmin kiristymistä on lähes mahdotonta hallita, ja se saattaa aiheuttaa koiralle muun muassa tukehtumisen tunnetta ja vahingoittaa henki- ja ruokatorvea sekä pehmytkudoksia, sanoo HESYn puheenjohtaja Hannele Luukkainen.

Piikkipantojen käyttäminen on Suomen eläinsuojelulaissa kielletty, mutta laissa ei ole määritelty sitä, mikä on piikkipanta. Näin ollen koiralla on sallittua käyttää niin sanottuja koulutuskaulaimia, joiden metallikaaret on pyöristetty. Metallikaaret saavat olla enintään kahdeksan millimetrin pituisia. Tällainen panta ei suoranaisesti pistä koiran kaulaa, mutta aiheuttaa painavan, epämiellyttävän tuntemuksen.

Suomen laki ei kiellä myöskään sähköpannan käyttöä koiralla. Sitä ei kuitenkaan saa käyttää tavalla, joka aiheuttaa koiralle tarpeetonta kärsimystä. Sähköimpulssipantoja myydään avoimesti useilla verkkosivustoilla. Suomessa vallitsevista säädöksistä huolimatta koirilla käytetään ylipäätään hyvin monenlaisia pantoja, joita on tuotu tai tilattu ulkomailta, sillä niiden maahantuontia ja käyttöä ei juurikaan valvota. Sekä nipistysvaikutukseen että sähköimpulssiin perustuvat pannat voivat aiheuttaa koiralle mm. iho-oireita, kipua ja pelkotiloja.

HESY kehottaa välttämään rankaisuun pohjautuvia ja koiraa vahingoittavia varusteita eläimen koulutuksessa. Koiran perusvarusteisiin kuuluvia pantoja on tarjolla runsaasti eläinystävällisinä versioina. Sileä panta, martingalepanta ja vedonestopanta tai vaihtoehtoisesti normaalit valjaat tai reaktiovaljaat ovat turvallisia, kun ne valitaan koiran yksilöllisten tarpeiden mukaan. Kun oikein valittu kaulapanta yhdistetään positiiviseen vahvistamiseen pohjautuvaan tottelevaisuuskoulutukseen, koira saadaan opetettua tavoille turvautumatta kipua aiheuttaviin varusteisiin ja menetelmiin.

- Väline kuin väline voi väärissä käsissä aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kipua. Meidän olisi kuitenkin luovuttava kokonaan varusteista, joiden toimintaperiaatteet on kehitelty tukahduttamaan koiran ei-toivottua käytöstä pakottamalla. Ne eivät opeta koiralle oikeaa käytöstä, minkä seurauksena koira ei välttämättä ymmärrä, mitä siltä vaaditaan. Tämä voi aiheuttaa lisää käytösongelmia ja aggressiivisuutta, sanoo Luukkainen.

HESY toivoo, että Suomen eläinsuojelulainsäädäntöä uusittaessa mallia otetaan maista, joissa on edistyksellinen eläinsuojelulaki. Esimerkiksi Sveitsin eläinsuojeluasetus kieltää piikki- ja sähköpantojen lisäksi myös koiralle epämiellyttävän hajun tai äänen päästävien laitteiden käytön. Tällaisia yleensä sitruunan tuoksun suihkautukseen tai ultraääneen perustuvia pantoja käytetään Suomessa rajoittamaan muun muassa koiran haukkumista.


Koira oppii parhaiten palkitsemalla

Koira oppii parhaiten, kun ihminen vahvistaa sen toivotunlaista käytöstä ja jättää ei-toivotun vahvistamatta. Esimerkiksi BAT 2.0 -menetelmässä remmirähjääjää ohjataan pääsemään eroon ohitustilanteisiin liittyvästä stressistä ja rettelöinnistä kontrolloidussa ja turvallisessa harjoitustilanteessa.

Saavun koira- ja kissakoulu Heiluvan Hännän tiloihin Pitäjänmäkeen hieman myöhässä. Nose Work eli nenätyöskentelytunti on jo alkanut, ja istuudun bordercollie Saarnin ja parsonrussellinterrieri Kookoksen viereen. Parivaljakko kuuluu Miira Hellstenille, joka on Heiluvan Hännän perustaja ja eläintenkouluttajan ammattitutkinnon suorittanut päätoiminen eläintenkouluttaja.

Tänään hän ei kuitenkaan pidä tuntia, vaan harjoittelee omien koiriensa kanssa toisen kouluttajan vetämällä tunnilla. Parivuotias Kookos ei malttaisi odottaa omaa vuoroaan, hieman vanhempi Saarni on tyynempi. Suoritusten jälkeen koirille satelee herkkuja ja kehuja. Usein palkinto tulee leikin muodossa: Hellsten ottaa esiin tekoturkiksesta tehdyn takinkauluksen, ja varsinkin Saarni säteilee onnea saadessaan antaa kaulukselle kyytiä.

Yhteiskuntatieteilijästä koirankoulutta-jaksi

Hellsten kertoo, että päätyi alalle noin kymmenen vuotta sitten opiskeltuaan ensin yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Ennen alanvaihtoa hän oli tehnyt varsinaisen työnsä ohessa paljon vapaaehtoistyötä löytöeläinten parissa. Koirankoulutus tuli kuvioihin oman haastavan löytökoiran myötä. Koira oli pelkoaggressiivinen ja kävi pariin otteeseen toisen koiran kimppuun.

Hellstenin silloiselta kotipaikkakunnalta, Jyväskylästä, ei löytynyt koulutusapua, joten Hellstenin oli opeteltava itse. Kokemus ajoi opiskelemaan koirankouluttajaksi. Hellsten toimii tätä nykyä myös Kulkurit ry:ssä, jossa hän kouluttaa aktiiveja ja järjestää tukitapahtumia ja keräyksiä. Tällä hetkellä hänellä on kolme omaa koiraa: aiemmin mainitut Saarni ja Kookos sekä romanialainen löytökoira Eeben. Hellsten ei ole keskittynyt mihinkään tiettyyn koirarotuun tai -tyyppiin, ja hän on tarkoituksella itse omistanut koiria, jotka ovat taustaltaan ja luonteeltaan hyvin erilaisia. Tästä on ollut hyötyä myös työssä, sillä erilaiset yksilöt ovat opettaneet Hellstenille eri asioita.

Koira oppii kuten ihminenkin

Miten koira oppii parhaiten? Hellsten painottaa, että eläinten käyttäytymistiede, johon myös eläinten oppiminen kuuluu, on oikea tutkimusala ja että tutkimustieto lisääntyy jatkuvasti. Esimerkiksi suomalainen, tätä nykyä Bristolissa asuva ja työskentelevä Helena Telkänranta on tehnyt eläinten kognitioon liittyvää tutkimustyötä Helsingin yliopistolla. Paitsi tutkija Telkänranta on myös tietokirjailija, ja Hellsten suosittelee lämpimästi hänen kahta viimeisintä teostaan: Millaista on olla eläin sekä Eläin ja ihminen - Mikä meitä yhdistää?.

Kaikkien eläinten oppimisessa on samankaltaisuuksia, ja samat oppimisteoriat pätevät sekä ihmisiin että koiriin. Ihminenkin oppii paremmin motivoinnin, palkitsemisen ja kehumisen kuin kieltojen kautta. Miten koiraa sitten kannattaa motivoida ja palkita? Hellsten kehottaa miettimään, millainen eläin koira on ja mitä se elämässään ja eri tilanteissa haluaa.

- Mutta kukaanhan meistä ei elä ilman ruokaa, hän naurahtaa.

Ruokaa kannattaa hyödyntää paljon. Hellstenin omat koirat saavat ruokansa suurelta osin palkkioiden tai virikkeistämisen muodossa eli esimerkiksi etsien ruokaa Kong-leluista, virikepelloista tai -alustoista tai pureskelemalla luita.

- Eläimet tutkitusti puuhailevat paljon mieluummin ruokansa eteen kuin syövät tavallisesta ruokakupista, Hellsten kertoo ja suosittelee luopumaan tavanomaisista ruokakupeista ja siirtymään ruoan avulla virikkeistämiseen.

Herkuilla palkitseminen saattaa olla kaikkein helpoin tapa palkita koiraa. Lisähyötyä saa vaihtelusta. Tänäänkin Hellstenillä oli mukana harjoituksissa viittä eri koiranruokalajiketta.

- Hyviä palkintoja ovat myös lelu ja varsinkin yhteinen leikkihetki. Monet koirat eivät niinkään innostu pelkästä lelusta vaan haluavat nimenomaan leikkiä yhdessä omistajansa kanssa. Eri yksilöillä on myös omat mieltymyksensä, jotka olisi hyvä oppia tuntemaan. Esimerkiksi Kookos nauttii siitä, että saa pitkään pureskella palloa suussaan, Hellsten jatkaa.

Palkkiona voi käyttää myös esimerkiksi niskahierontaa, kehuja tai koiralle mieluisan toiminnan toteuttamista. Palkkio voi siis olla vaikkapa se, että koira pääsee katsekontaktin ja lupasanan jälkeen ovesta ulos. Vastaavasti hihnassa vetämättä kulkevaa koiraa voi palkita siten, että talutushihna pidetään löysällä ja koiran annetaan haistella lenkin aikana vaikkapa toisten koirien hajuja tai muita mielenkiintoisia tuoksuja maasta.

BAT 2.0:ssa mennään koiran ehdoilla

Hellsten on tuonut Suomeen Grisha Stewartin kehittämän BAT 2.0 -menetelmän.

- Remmirähinä ja erilaiset arastelut ovat katukuvassa yleisesti näkyvä ongelma, Hellsten kertoo.

Hän pyytää miettimään hetken, mitä me oikein teemme koiralle, kun laitamme sen lyhyeen hihnaan ja pakotamme sen kulkemaan pitkin ihmisen määrittelemää reittiä suoraan kohti muita ihmisiä ja koiria ja ohittamaan ne aivan vierestä. Tämä on nimittäin hyvin kaukana koiran luontaisesta käytöksestä.

- Koirat haluavat olla kohteliaita. Vapaina ne kiertävät, kaartavat ja väistelevät toisiaan. Ne eivät lähtökohtaisesti haluaisi kulkea suoraviivaisesti kohti toista koiraa.Ihminen siis aiheuttaa suuren osan remmirähinätilanteista. Me ajamme koiran sille epämiellyttävään tilanteeseen emmekä huomaan tämän tekemiä pieniä rauhoittavia stressieleitä, kuten esimerkiksi kirsun lipaisua, pään tai koko kehon kääntämistä poispäin, tilan hakemista sivummalta tai maan haistelua heti ärsykkeen näkemisen jälkeen. Kun emme huomaa näitä signaaleja ajoissa, koiralle ei jää muuta mahdollisuutta kuin reagoida isommin eli rähjätä.

Hellsten kuitenkin painottaa, että räyhäämisen syynä voi olla myös esimerkiksi kipu, jota voi olla vaikea tunnistaa ja joka olisikin ensin suljettava pois.

BAT 2.0 eli Behavior Adjustment Training 2.0 -menetelmässä koiraa siedätetään ärsykkeisiin kontrolloidussa tilanteessa ensin niin kaukaa, että koira ei stressaannu ja oppii käyttämään pieniäkin rauhoittavia eleitä ja huomaa niiden toimivan. Pitkän hihnan käyttö harjoitellaan turvalliseksi, jolloin koira saa enemmän liikkumatilaa ja mahdollisuuden väistää ja tutustua ensin rauhassa ja etäämpää ärsykkeisiin, kuten toisiin koiriin tai pelottaviin ihmisiin. Koiralle annetaan mahdollisuus päästä aina kauemmas tilanteesta, jossa sitä jännittää. Vaiheittain koira saa enemmän luottamusta, menee lähemmäs tutustumaan ärsykkeisiin ja saa niistä positiivisia kokemuksia. Lopulta koira oppii, että inhottavasta tilanteesta voi selvitä muutoinkin kuin räyhäämällä.

Hellsten vertaa pelokkaan koiran tilannetta siihen, että minua lähestyisi pimeällä kujalla epäilyttävän näköinen hahmo.

- Kumpi olisi mielestäsi vähemmän ahdistavaa: se, että joku vetää sinut väkisin hahmon ohitse ja syöttää sinulle samalla suklaata vai se, että saat arvioida tilanteen ja itse päättää, miten lähestyt hahmoa tai jopa paeta, jos haluat? Eri eläinten peloissa on paljon samaa. Tunne siitä, että pystyy itse kontrolloimaan tilaansa, on todella tärkeä meille kaikille ja toimii itsessään myös palkintona BAT 2.0:ssa.

Rangaistukset aiheuttavat masennusta ja vaaratilanteita

Hellsten kertoo, että vanhakantaisissa rankaisuun eli kivun, uhan tai pelon tuottamiseen perustuvissa koulutusmenetelmissä suuri ongelma on se, ettei eläimelle opeteta vaihtoehtoista, kannattavaa tapaa toimia eikä toisenlaista, positiivista tunnetilaa ärsykettä kohtaan. Sama pätee yksioikoiseen kieltämiseen. Tämän lisäksi rankaisuun perustuvat menetelmät voivat aiheuttaa koiralle masennusta ja jopa vahvistaa ongelmakäyttäytymistä. Koiran ja ihmisen välinen luottamussuhde kärsii.

Rankaisuun perustuvissa menetelmissä piilee vaaroja. Esimerkiksi kuristuspannan käytöstä voi seurata se, että koira vahingossa yhdistää kuristavan tunteen siihen täysin liittymättömään asiaan, jonka sattuu samaan aikaan havaitsemaan. Koira saattaa esimerkiksi nähdä lapsen kadulla juuri silloin, kun siihen sattuu. Yhtäkkiä koira pelkää lapsia ja alkaa suhtautua niihin aggressiivisesti.

- Melkoista venäläistä rulettia, Hellsten toteaa.

Kuristus- ja piikkipannat voivat myös vahingoittaa vakavasti koiraa. Eläinten käyttäytymistieteissä tehdyt tutkimukset tukevat käsitystä, että palkitsemiseen perustuva kouluttaminen johtaa paitsi onnellisempaan koiraan myös parempiin oppimistuloksiin. Tämän on tiedostanut esimerkiksi Euroopan laajuisesti Rajavartiolaitos, joka on viime vuosien aikana muuttanut koulutusmenetelmänsä täysin palkitsemiseen perustuviin.

Koira ei synny yhteiskuntakelpoisena

Mitä virheitä tavalliset koiranomistajat tekevät koiraa kouluttaessaan? Hellsten kertoo, ettei koiraan eläimenä usein perehdytä tarpeeksi. Jo ennen kuin ottaa koiran, tulisi miettiä, millainen eläin se on ja millainen koira omaan kotiin sopii. Ihmisten tulisi ymmärtää, että koiralla on koiramaisia tarpeita, esimerkiksi tarpeita liikuntaan ja metsässä liikkumiseen. Koiraa ei myöskään pitäisi jättää noin vain yksin. Yksinolokin vaatii opettelua.

- Kun kerran otamme koiran osaksi ihmisten yhteiskuntaa, meidän tulisi vaivautua opettamaan sille, miten ihmisen rakentamassa yhteiskunnassa kannattaa toimia. Tätä taitoa ei nimittäin ole kirjoitettu koiran perimään. Koiran kouluttamiseen tulisi varata riittävästi aikaa ja etenemisen tulisi tapahtua hiljalleen pienissä erissä, tilanteita ennakoiden, Hellsten summaa.

Hyvä koiran ja ihmisen välinen suhde on ennen kaikkea luottamussuhde. Luottamussuhde lähtee siitä, että ihminen ja koira ymmärtävät toinen toistaan.

- Jotta tämä voisi toteutua, tulisi ihmisen opetella lukemaan koiran elekieltä. Omalta osaltaanhan koira yrittää jatkuvasti lukea ihmistä. Luottamuksen pitää olla molemminpuolista, eikä eläimellä saisi olla koskaan huono olla ihmisen lähellä, Hellsten kiteyttää.

Teksti ja kuva: Iikki Donner
Juttu on julkaistu HESYn kevään jäsenlehdessä 1/2017.

.